Etelä-Kymenlaakso
Kuntaliitoksen jäljet Kouvolassa ovat kamalia
Kymenlaakson demarit ovat tulleet ”jälleen” kaapista ulos kuntaliitoshaaveineen. Tavoitteena seuraavat kuntavaalit ja oikea rökälevoitto. Kaapista ei purkautunut muuta kuin vanhoja villoja. Kuntakoon kasvattaminen palvelujen turvaamisen nimissä on itsepetosta. Palveluja on, mutta missä, se on eri asia.
Kustannukset ovat suurelta osin palkkakustannuksia. Yksikkökoon kasvattaminen ei toisi kaivattuja suursäästöjä, terveydenhuollossa ei ole varaa vähentää työntekijöitä lähitulevaisuudessakaan. Epäilen suuresti, että kustannukset tulevat tulevaisuudessa putoamaan vain suurten ikäluokkien painuessa unholaan. Ikävää, mutta realistista. Suurkuntakaavailuissa Pyhtäätä, Virolahtea ja Miehikkälää tulee susi vastaan lampaan vaatteissa. Kotka on tarinan käenpoika.
Perusteena on ”halu turvata alueen asukkaille paremmat tulevaisuuden näkymät ja julkiset palvelut mihin nykyinen kuntarakenne antaa mahdollisuuksia”. Vastaavilla perusteilla Kouvolassa demarit ajoivat liitoksen, jälki on kamalaa pienten kuntien ja niiden asukkaiden kannalta. Liitoksen jälkeen alettiin maaseudun alasajo ja vauhti sen kuin kiihtyy. Palvelut säilyvät ”hyvällä” tasolla, tosin ei reuna-alueilla vaan keskustaajamissa. Kouvolaa voimmekin käyttää esimerkkinä siitä, kuinka kuntaliitos käytännössä toimii ja mitä se merkitsee asukkaiden mm. osallistumismahdollisuuksiin kunnassa.
Vaikuttamisen supistuminen ei ulotu pelkästään kuntalaisiin, vaan heikentää myös vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden asemaa heidän tuodessaan kuntalaisten tahtoa mukaan päätöksen tekoon. Valtuutetut toimivat työssään oman työnsä ja muun elämän ohella. Liian usein päätetään asioista esittämättä kunnolla vaihtoehtoja, vain sen mukaan millaisen pohjatyön esityslistaan virkamieskunta on tehnyt. Valtuutetut lyövät kumileimasimena pöytään virkamiespäätöksiä. Päätäntä liukuu yhä enenevissä määrin pois valtuustosta, säästyy ainakin ajattelemisen vaiva.
RAUL LEHTO
Perussuomalainen
Pyhtää
Julkaistu Kymen Sanomissa 26.1 2010
|