Monikulttuurisuus ei toimi

Marraskuussa 2010 Saksan pääministeri Angela Merkel lausui monikulttuurisuudesta jotain sellaista, joka vielä viisi tai kymmenen vuotta sitten olisi tuomittu rasismiksi. Merkelin mukaan monikulttuurisuus ei toimi.

Tätä vallankumouksellista lausuntoa seurannut reaktio on verrattavissa Kreikan talouskriisin Euroopassa aiheuttamaan dominoefektiin. Kuluvan vuoden puolella Merkelin kannanottoihin ovat yhtyneet niin Britannian David Cameron kuin Ranskan Nikolas Sarkozykin. Kuka seuraavaksi?

Monikulttuurisuus on isänmaan kannalta vahingollinen aate. Se ei ole synonyymi kansainvälisyydelle eikä edes suvaitsevaisuudelle. Monikulttuurisuuden oppien mukaan maahanmuuttajia ei edes pyritä sulauttamaan ympäröivään valtakulttuuriin, vaan päinvastoin, alkuperäisasukkaat alistetaan kustantamaan tulijoiden rikkautena mainostettu toiseus. Tätä toiseutta edustavat mm. oma uskonnon opetus ja erilliset uimahallivuorot. Huomioitavaa on, että monikulttuurisuutta eivät varsinaisesti aja maahanmuuttajat itse, vaan yleisemmin eräät punavihreät tahot.

Vanha vasemmisto on kahdenkymmenen viime vuoden kuluessa korvannut Neuvostoliiton puutteen monikulttuurisuuden ihannoimisella. Tämä aate on erotettava porvaripuolueiden maahanmuuttomyönteisistä tavoitteista. Porvaripuolueiden pyrkimyksenä on tuoda Suomeen lähinnä Itä-Euroopasta halpaa ja ammattiyhdistystoimintaan sitoutumatonta työvoimaa. Siinä missä vasemmistolaisten maahanmuuttajat elelevät verovaroillamme, vievät porvareiden maahanmuuttajat suomalaisten työpaikkoja.

Vuonna 2010 Kotkan kaupunginvaltuusto päivitti kaupunkistrategiaansa tuleville vuosille. Aiemmissa strategioissa oli ollut lukuisia mainintoja siitä, kuinka Kotka on monikulttuurinen ja kuinka tähän vielä monin eri tavoin pyritään.

Huomasin, että virkamiestyönä strategialuonnokseen ujutettu monikulttuurisuus ei suurimmalle osalle valtuustoryhmiä auennut mitenkään, eikä sen vahingollisuutta ymmärretty. Perussuomalaiset vaatikin monikulttuurisuuden poistamista Kotkan tulevasta kaupunkistrategiasta ja näin myös kävi.

Kansainvälinen merikaupunki toki olemme tästä eteenkinpäin.

Juho. S.A. Eerola (ps.)

Kotka, kirjoitus julkaistu Kymen Sanomissa 13.2 2011

---

Takuueläke syrji yksin eläviä

Kansaneläkkeen täysi määrä on nykyisellään 586,46 euroa kuukaudessa. Jos on parisuhteessa, määrä on pienempi, 520,19 euroa.

1.3.2011 voimaan tuleva takuueläke nostaa yksin elävän eläkettä 101 euroa, parisuhteessa elävä saa 167 euron lisän. Puolison eläke- tai muut tulot eivät vaikuta takuueläkkeen määrään. Yksin elävältä takuueläke syö 66 euron etuuden, joka on maksettu vanhan järjestelmän aikana. Yksin elävälle maksettu korotettu eläke on ollut lähes ainoa asia, missä on tunnustettu yksin elävän elinkustannusten olevan parisuhteessa eläviä suurempia.

Takuueläkkeen sudenkuoppa, joka kohdistuu pientuloisiin yksin eläviin, on samansuuntainen kuin yksinhuoltajien lapsilisien huomioiminen toimeentulotukea alentavasti. Kysymys kuuluukin, mihin ja kenen pussiin näistä kertyneet säästöt menevät.

Takuueläke on hyvä asia ja vaalien alla masinoituna vaikuttaa varmasti monen äänestäjän päätöksiin. Näyttää kuitenkin siltä, että suurin hyöty takuueläkkeestä koituu parisuhteessa eläville, koska heidän puolisonsa tulot eivät vaikuta mitenkään eläkkeen suuruuteen.

Näyttää siltä, että keskustan ja kokoomuksen johtama oikeistohallitus väistää eläkejärjestelmää koskevat suuret ongelmat (taitettu indeksi, elinaikakerroin, eläkkeiden matala taso) ja kääntää huomion työuriin, eläkeiän nostoon ja nyt takuueläkkeeseen.

Eeva-Riitta Pitko (ps.)

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 3.2 2011

---

Ei viisumivapautta vaan Petsamo takaisin

Venäjä painostaa Suomea suoja-aluekaavailuillaan, kun se yrittää neuvotella viisumivapautta Venäjän ja Euroopan unionin välille. Presidentti Dmitri Medvedevin mukaan Venäjä on valmis luopumaan ulkomaalaisten rekisteröintivaatimuksesta Venäjällä, jos neuvottelut viisumivapaudesta edistyvät.

Nykyisin Venäjälle pitää hankkia viisumi ja rekisteröityä sisäministeriön alaisessa virastossa joka kerta maahan saavuttaessa.

Venäläisten viisumivapaus kuormittaisi Suomen rajoja ja niiden vartijoita. Viisumivapaus räjäyttäisi rajaliikenteen ja aiheuttaisi myös sisämaan poliiseille vaivaa uusina asiakkaina. Nykyinen menettely ei sekään ole täydellinen, mutta antaa mahdollisuuden tarkistaa ja rajata pääsyä suoraan Schengen-alueelle. Venäjän rajavalvonta ei sekään herätä luottamusta, varsinkin entisten neuvostotasavaltojen rajat vuotavat Venäjälle ja viisumivapauden myötä liikenne tulisi suoraan kohti Suomea.

Rajaliikenteessä on yleistä tax free -kaupassa harjoitettu filunki. Usein tavara tuodaan takaisin Suomeen myytäväksi tai sitä ei ole koskaan edes viety pois, vain paketit painolasteineen liikkuvat rajan taakse. Vapaa liikkuminen toisi ammattimaisen rikollisuuden aivan uudelle tasolle. Se olisi harmaan talouden dopingruiske suoraan lihakseen.

Mielestäni kaikki viisumivapauskaavailut on laitettava jäihin. Pikemminkin pitäisi aloittaa neuvottelut anastettujen alueiden luovuttamiseksi. Esimerkiksi, jos Petsamon alue kuuluisi Suomeen, voisi maamme olla eturivin itsenäinen toimija etsittäessä uusia luonnonvaraesiintymiä pohjoisella Jäämerellä ilmastonmuutoksen sulatellessa jäitä.

Viisumivapaudessa ei ole kyse muusta kuin lyhytnäköisestä ahneudesta ja sinisilmäisyydestä. Neuvostoliiton valtiolta ja kansalta puhalletun rahan toivotaan maksavan tolkuton yli varojemme eläminen.

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää, kirjoitus julkaistu Kymen Sanomissa 20.1 2011

---

Venäläisten maakaupat vastavuoroisesti seis

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev päätti, että ulkomaalaiset eivät saa ostaa alueita esimerkiksi itärajan läheisyydestä. Venäjä määrittää näin raja-alueitaan lähes mielivaltaisesti. Puheissa olemme rauhaisa kumppani, jonka kanssa ajetaan väkisin kotimaisinkin apuvoimin viisumivapautta, mutta käytännössä Venäjä luo puskuria ympärilleen pitäen suomea leikkikehänään.

Raja-aluepäätös ja Venäjän maalain muutokset ulkomaalaisomistamisen suhteen ovat yksipuolisuudessaan tyrmistyttäviä. Vastavuoroisuutta ei ole. Suomi sallii venäläisille täyden ostamis- ja omistusoikeuden, mutta suomalaisilla ei ole mahdollisuutta omistaa Venäjällä kiinteistöjä. Bulvaaneja voidaan toki käyttää, mutta alalla toimiva rikollisuus ei herätä luottamusta. Samaa bulvaanimenettelyä voisi tarjota Venäjällekin?

Venäläisillä ei pidä olla maan osto-oikeutta Suomessa niin kauan kuin ei ole vastavuoroisuuttakaan. Puheet viisumivapaudesta voidaan myös unohtaa. Suomi ei saa olla harmaan talouden pääsylippu EU-alueelle.

Maamme ei tarvitsisi ottaa velkaa, jos idänbisneksen ympärillä toimiva harmaa talous ja ulkomaille menevät verot tulisivat oikeaan kohdemaahansa, Suomeen. On olemassa näyttöä siitä, että muutamat suuret rakennusyhtiöt kierrättävät pitkissä aliurakointiketjuissaan repputyöläisiä, joilla ei ole mitään oikeuksia, verotuloja ei tule työntekijöiltä eikä heidän edustamiltaan firmoilta penniäkään Suomeen. Näiden vuorineuvosten bisneksiä ei ole julkisuudessa tutkittu, eikä kyseenalaistettu heidän sidonnaisuuksiaan juuri Venäjään. Mahdollinen viisumivapaus olisi viimein silaus tälle toiminnalle, tuoden kuljetusalan mukaan kokonaiskuvioon. Olemmeko me suomalaiset todellakin näin naiiveja ja sinisilmäisiä antaen kaiken tapahtua silmiemme edessä?

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää, julkaistu Kymen Sanomissa 15.1 2011

---

Ei kaupungin tukea harrastustoiminnalle

Kotkan kaupungin on syytä lopettaa epämääräisten tutkimusprojektien rahoittaminen.

Kaupunginhallitus aikoo antaa 3000 euroa entiselle kaupungin päällikölle ystävyyskaupungin merkitystä koskevan tutkimuksen pohjaprojektia varten.

Kotkan kaupungin on käännettävä katseensa palvelujen kehittämiseen ja lopetettava keinotekoisten projektien rahoittaminen, koska pohjaprojekteilla on paha taipumus muuttua rahastusautomaatiksi

Yksityishenkilöiden harrastus- ja tutkimustoimintaa ei ole syytä tukea verorahoilla, kun niille olisi parempaakin käyttöä.

Jari Taipale (ps.)

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 14.1 2011

---

Ennustuskilpailusta eloa uuteenvuoteen

Kotkan torille voidaan todellakin luoda elämää. Martti ja Aila Jussi-Pekka (Lukijat 8.1.) kertoivat omista kokemuksistaan.

Uudenvuodenaattona oli myös poliittiset puolueet kutsuttu luomaan torille tunnelmaa hieman latteaksi jääneen valonäytöksen lisäksi.

Meidän porukalla oli alun perin tarkoitus paistaa makkaraa.

Soittokierroksella kuitenkin selvisi, että toinenkin ryhmä aikoi tarjota grillimakkaraa, joten suunnitelmamme meni uusiksi. Soittokierroksen aikana demareista ehdotettiin, että voisimme valaa tinaa.

Hetken mietittyäni en pitänyt sitä lainkaan huonona ideana. Gallupit ja digitaaliset ennusteet ovat sen verran epäluotettavia, että perinteisen luotettavan, joskin epätarkan ennustusmetodin käyttö on aina paikallaan.

Tinaa sitten valettiin. Illan mittaan pistin merkille, että puuhamme herättivät kiinnostusta torilla liikkuvissa, Kotkassa lomailemassa olevissa turisteissa.

Selostin useammalla kielellä (niin hyvin kuin osasin) pilke silmäkulmassa tämän suomalaisen uudenvuoden perinteen.

Ehdotankin Kotkan uudenvuodenvastaanoton kehittämistä. Mielestäni voisi harkita jotain omintakeista, jolla saisimme kanavoitua osan kasvavasta uudenvuodenturismista Kotkaan.

Maailman medioissa uutisoidaan huomattavasti laajemmin Sonkajärven akankantokilpailusta kuin esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruuskisoista.

Ehkä Kotkalle sopisi uudenvuodenennustuksen mestaruuskilpailut. Kilpailussa olisi mukana ainakin Lapin noita, Siperian shamaani, mustalaiseukko ja maahanmuuttajista varmasti löytyvä ammattitaitoinen poppamies. Nykyajan guruja voisivat edustaa Juha Föhrin sääennuste, Sixten Korkmanin talousennuste ja Kotkan kaupungin johtaja Henry Lindelöf esittäisi omia visioitaan. Myös Pakkasukko vierailisi Kotkan torilla.Kyllä noilla uutisiin pääsisi.

Sinänsä itse valonäytös oli mielestäni oikeansuuntainen. Se vain kaipaa kehittämistä.

Innovaatioita ei aina tarvitse hakea maailman ääriltä, vaan joskus pelkkä puhelinsoitto demareille riittää.

Ei siis muuta kuin kehittämään yhdessä jotain hauskaa ja omintakeista puuhaa. Meistä se on kiinni, tulevatko ne turistit myös ensi vuonna ja tuovatko he tuttavat mukanaan ihailemaan kotkalaisten tarjoamaa salaperäistä eksotiikkaa ja hauskuutta.

Freddy Van Wonterghem (ps.)

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 13.1 2011

---

Sosialistit sortavat ammattiosastoissa

”Ay-liike tarvitsee puolueyhteyksiä… meidän ystäviä ovat ainoastaan työväenpuolueet. On turha ajatella, että saamme apua perussuomalaisilta, vaikka moni palkansaaja niin kuvittelee.” Näin kirjoitti Jouni Kormu Haminasta (Lukijat .3.1.)

Käsittämätöntä soopaa ajatella Kormun tavoin muista liikkeen jäsenistä, kaikilla ay-jäsenillä on yhdenvertaisuusperiaate, ainakin pitäisi olla. Kormu on tippunut viime vuosituhannen puolelle arvostellessaan palkansaajana työskenteleviä perussuomalaisia.

Yle uutisoi kesällä, että perussuomalaisten jäsenistön osuus on roimasti kasvanut SAK:n jäsenliitoissa. Johtunee varmaankin siitä, että perusporukat haluavat vanhaan systeemiin jotain uutta demokraattisempaa, tervettä oikeudenmukaisuutta nykyisen tilalle.

100 vuodessa ihminen ei ole viisastunut arjen demokratiassa yhtään, altavastaajista työläisistä on punaisen jäsenkirjan myötä tullut työpaikkojen valtaapitävien demareitten etäpäätteitä ”pikkupolitrukkeja” jotka päättää työmailla, paikallisosastoissa ym. pikkujärjestöissä mitä tehdään, mitä saadaan ja ketkä eivät saa mitään (minä kuuluin jälkimmäiseen ryhmään).

AKT:n puheenjohtaja Timo Räty sanoi vuonna 2007 Kotkassa, että ammattiyhdistys ei ole vain palkkaliike. Aivan, herää kysymys, onko se valtaa hamuavien sosialistien ”poliittinen siipi”. Medialle annetaan lausuntoja että ammattiosastot eivät ole poliittisesti suuntautuneet ns. mihinkään suuntaan! Olen vuodesta 1970 ollut SAK:n alaisissa eri ammattiosastoissa, että kokemusta ja näkemystä varmasti riittää, ketkä sitä valtaa ovat aina hamunneet ja pitäneet, ei se mihinkään ole muuttunut, päinvastoin pahentunut.

Jorma-Kalevi Merivirta (ps.)

Kotka, julkaistu 13.1 2011 Kymen Sanomissa

---

Palkankorotusrahoilla suomen kielen opetusta

Kotkan kaupunginvaltuusto sai 13.12. vastauksen vihreiden tekemään aloitteeseen maahanmuuttajien suomen kielen opetuksen kehittämisestä. Aloitteen tekstistä selvisi, että kyse oli luku- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajien kielenopetuksesta, aloitteen mukaan heitä olisi Kotkassa noin 150 henkilöä.

Kotkan vastaus oli tyrmäävä, kahden sivun sananhelinän voi tiivistää lyhyesti: Ei tipu, maahanmuuttajien kielenopetus ei kuulu kaupungille, vaan valtiolle.

Hämmästyttävintä oli, että tämä ei herättänyt valtuustossa minkäänlaista keskustelua. Itse en tohtinut avata suutani, sillä kokemuksesta jo tiedän, että kaikenlainen arvostelu koskien maahanmuuttajiin liittyvää päätöksentekoa kuitataan olankohautuksella ja leimataan rasistiseksi.

Kannatin vihreiden aloitetta. Jo taloudellisesta näkökulmasta voidaan kysyä, olisiko kaupungin kannattanut sen verran panostaa lukutaidottomien suomenkielen opetukseen. Ei voi olla kovin järkevä ratkaisu, että 150 henkilöille kaupunki maksaa eliniäksi tulkit heidän asioidessaan virastoissa tai terveydenhuollossa.

Kaupunginhallituksen joulun alle päätetyt virkamiesjohdon palkankorotukset olisi voinut käyttää hyödyllisemmin, samalla rahalla olisi voinut palkata yhden henkilön tähän tai johonkin muuhun ehkä vieläkin tärkeämpään palveluun tuottamiseen.

Vesa Salminen toimi palkankorotusasiassa esittelijänä. Täytyy muistaa, että esitystä oli hyväksymässä myös muita kaupunginhallituksen jäseniä. Etenkin ihmettelen kaupunginhallituksen eräiden demarijäsenten tekopyhyyttä.

Olipa palkankorotuksesta mitä mieltä tahansa, ruma on kuva, jos ei seiso omien päätöksien takana, vaan on muiden mukana lynkkaamassa esittelijää. Rauli Ylimäki (kok.) seisoo suoraselkäisesti ja rehellisesti oman päätöksen takana, vaikka yleinen mielipide on vastassa.

Näyttää siltä että tässä nyt yritetään vaalitaktisesta syistä luoda kuvaa hyvistä, pahoista ja rumista demareista.

Freddy Van Wonterghem

Kaupunginvaltuutettu (ps.)

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 3.1 2011

---

Kotkassa ei osata johtaa esimerkillä

Kotkan konsernijohdon palkankorotukset valmisteltiin ja tuotiin yllätysnumerona kaupunginhallituksen kokoukseen päätettäväksi, asian valmistelijana kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vesa Salminen (sd.). Kuntapäättäjän kannalta tämä vuosi on todella outo demokratian valossa, siellä täällä on nostettu viskaalien palkkoja roimasti. Loppuhenkilöstön kohtalona on ollut riittävän pitkään kuunnella säästömantraa. Kotkassa on johtamistaidon ja esimerkin näyttö täysin tuntematon käsite.

Edellinen korotus oli samanlainen yllätysveto, ei minkäänlaista aikalisää keskusteluille, pöytäjakeluna, vahtimestarin muistutuksella ”lue nämä ennen kokousta”! Luettu on, päätös syntyi samantien, ei aihetta korotuksiin ,koska kaikkinainen talouden tasapainottamisohjelma on kunnassa kesken. Nyt 500 euron korotukset vie säästötoimilta pohjan pois! Voimia eri henkilöstöryhmien luottamusmiehille, tärkeässä tehtävässään.

Kotka on nyt viimeistään siirtynyt rannattoman rahan markkinatalouteen, jossa raha ruoskaa ruokkii.

Jorma-Kalevi Merivirta

Kaupunginhallituksen

ja -valtuuston jäsen (ps.)

Kotka, kirjoitus julkaistu Kymen Sanomissa 30.12 2010

---

Yksin elävä harvoin varakas ja huoleton

Mikä on mielikuvamme yksin elävistä? Tämä on tosiasiaa. Yhden hengen ruokakuntien määrä on kasvanut viidessä vuodessa yli 60 000:lla. Yksin asuvien määrä 18 vuotta täyttäneestä väestöstä oli vuoden 2009 lopussa 1 02 5 658 ruokakuntaa. Tosiasia on, että maamme väestöstä viidennes asuu, elää ja maksaa yksin.

Nuoren mielikuva yksin elävästä voi olla kiikkustuolissa istuva vanhus, jolla elämä on takanapäin ja tulevaisuus on rakkaiden kuvina kirjahyllyssä. Vanhemmilla ihmisillä mielikuva yksin elävistä voi olla hauskaa ja huoletonta elämää viettävä nuori.

Tilastollisesti yksin elävät ovat pääosin köyhiä, työttömiä, asumistuen ja toimeentulotuen piirissä olevia tai muutoin pienellä palkalla tai eläkkeellä sinnitteleviä ihmisiä. Onko tämä se viidennes, joka jättää äänestämättä, ovatko he niitä, joiden ohi puhutaan. Heitä, jotka kokevat, että heidän sanomisellaan ei ole merkitystä.

Suomen yksinelävät ry on vuosi sitten perustettu valtakunnallinen yhdistys, jonka tarkoituksena on parantaa yksin elävien sosiaalista, terveydellistä, taloudellista ja oikeudellista asemaa. Yhdistys tahtoo romuttaa mielikuvan varakkaasta maksajasta. Arkitodellisuudessa yksin elävän elinkustannukset ovat lähes puolitoistakertaiset kahden aikuisen talouteen verrattuna. Yksin elävien taloudellista asemaa kuvaa tulonjakotilasto, josta ilmenee, että kahdessa alimmassa tuloluokassa on 61 prosenttia yksin eläviä, alimmassa 42 prosenttia.

Tulevalle vaalikaudelle suunnitellut arvonlisäveron ja energiaveron korotukset vaikuttavat elinkustannuksiin. Eläkkeiden ja työttömyyskorvausten indeksisidonnaisuus on hyvä asia, mutta vain marginaalinen lisä verrattuna mainittujen verojen korotuksien vaikutukseen yksin elävän elinkustannuksiin.

Yksin elävät ovat yleisin toimeentulotuen piirissä oleva ryhmä. Peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajista suurin osa on yksin eläviä, keski-ikäisessä väestössä on eniten yksin asuvia, asumistuen saajista suurin osa on yksin asuvia.

Tilastollisesti yhden hengen talouksien määrä tiedetään. Se, mitä yksin eläminen arkitodellisuudessa tarkoittaa, on täysin tutkimaton alue.

Eeva-Riitta Pitko (ps.)

Kotka, kirjoitus julkaistu Kouvolan Sanomissa 30.12 2010 ja Kymen Sanomissa 4.1 2011

---

Marionettipolitiikkaa palkankorotusasiassa

Kunnallisvaalien 2008 alla kirjoitin marionettiehdokkaista. Marionettiehdokas on nuori ja nätti ja kerää puolueelleen paljon ääniä. Suuresta äänimäärästään huolimatta marionettia ei päästetä vastuullisille pelipaikoille, vaan äänet menevät puolueen yhteiseen sammioon ja tärkeimpiin tehtäviin pistetään sitten samat naamat kuin aina ennenkin. Yritin kirjoituksillani varoitella, että mielellään ei kokoomusta eikä etenkään demareita kannata tästä syystä Kotkassa äänestää, vaikka listalla joku, jolle nuortenkii asiat on niiku tärkeitä, olisikin.

Olen ollut kaupungin työntekijänä vuodesta 1999 lähtien ja kunnallispoliittisissa luottamustehtävissä nyt kaksi vuotta. Koko tätä aikaa ovat leimanneet säästötoimet, jousto, sijaismäärärahojen puute, virkojen täyttökiellot ja heikot tulokset työhyvinvointikyselyissä. Samaan aikaan kaupungin ylin virkamiesjohto on kruisaillut visioimassa pitkin maailmaa ja tuonut tullessaan milloin mitäkin ideoita, jotka osaltaan ovat olleet vauhdittamassa kotikuntaamme Suomen velkaykköseksi.

Tästä hyvin tehdystä työstä päättivät nyt sitten kokoomuksen ja demareitten isot pojat palkita ylimmän virkamiesjohtomme viidensadan euron palkankorotuksella. Kotkalle hyvin tyypilliseen tapaan asia tuotiin päätöksentekoon ohi esityslistojen. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vesa Salminen (sd.) selitti kiirettä tuoreeltaan Kymen Sanomissa sillä, että on täytynyt miettiä tulevan Haminakotka-suursataman hallituksen rakennetta. Viikko päätöksen jälkeen Salminen jo samassa julkaisussa muistikin, että onhan asiasta puhuttu jo vaikka kuinka kauan aikaa sitten. Melko ristiriitaista, mutta samalla niin tyypillistä.

Nyt ovat marionetit aloittaneet sätkimisensä. Monet demareiden valtuutetut ovat julkisesti sanoutuneet irti kaupunginhallituksen päätöksestä nostaa ylemmän virkamiesjohdon palkkoja. Tiedän että suurin osa demareiden valtuutetuista ja vielä suurempi osa heitä vielä viime vaaleissa äänestäneistäkin on kyseistä päätöstä vastaan. Totuus ei silti pala tulessakaan ja totuus on se, että kaupunginhallituksen neljästä demarijäsenestä neljä oli sitä mieltä, että kaupunginjohtaja on tehnyt työnsä hyvin ja että palkkaa pitää nostaa. Kokoomuksen ja kristillisen keskustaryhmän tuella asiaan saatiin riittävä enemmistö.

Juho S.A. Eerola

Kaupunginvaltuutettu (ps.)

Kotka, kirjoitus julkaistu Kymen Sanomissa 29.12 2010

---

Ruotsinkielisille palvelut tulkin avulla

Ajankohtaisen kakkosen teemailloilla on kummallinen vaikutus. Alkusyksyllä käydyn homokeskustelun seurauksena kristillisdemokraatit alkoivat saada satamäärin uusia jäseniä puolueeseensa. Pakkoruotsi-illan seurauksena taas tein itse jäsenhakemuksen Suomalaisuuden Liittoon.

Päivätyöni on järjestellä eri kielten tulkkauksia. Maahanmuuttajien kasvava määrä on luonut tilanteen, jossa muun muassa neuvoloissa, terveysasemilla, sosiaalitoimistoissa ja käräjäsaleissa ei selvitä ilman esimerkiksi venäjän, somalian ja arabian kielten tulkkeja.

Kotkan tulkkikeskuksesta on muutamassa vuodessa kehittynyt kaupungille voittoa tuottava bisnes, olkoonkin, että osa rahasta on kunnille tyypillistä taskusta toiseen siirtyvää rahaa.

Maamme toista virallista kieltä, eli ruotsia, ei tulkkikeskukselta tilata käytännössä koskaan.

Tämä ei johdu siitä, että henkilökunta eri laitoksissa osaisi niin hyvin sitä, ettei tulkkia tämän vuoksi tarvittaisi. Päinvastoin, juuri kukaan äidinkielenään suomea puhuva ei tarpeen niin vaatiessa osaisi puhua ruotsia, vaikka sitä jokaiselle aikanaan peruskoulussa opetettu onkin. Ruotsinkieliset sen sijaan puhuvat moitteettomasti suomea ja selviävät kaikista tarpeistaan maan valtakielellä.

Ruotsia puhuvat ovat sekä historia että nykypäivä huomioon ottaen maamme hyödyllisin kielivähemmistö. Monet muut vähemmistöt voisivat ottaa heistä mallia muutenkin kuin vain suomen oppimisessa.

Mielestäni ruotsia äidinkielenään puhuvilla tulee olla oikeus käydä koulunsa ruotsiksi, saada omat tv-ohjelmansa ja yleensäkin kaikki palvelut ruotsiksi niissä kunnissa, joissa aitoa ja oikeaa kaksikielisyyttä on.

Sen sijaan koko kansan pakko-opettaminen ruotsilla on järjetöntä ja turhaa. Kulutamme vuosittain miljoonittain konkurssikypsiä euroja, opettaaksemme jokaiselle ikäluokalle jotain, jota he eivät kuitenkaan ikinä opi, eivätkä milloinkaan aidosti tarvitse.

Samaan aikaan käytännössä kaikki ruotsia Suomessa äidinkielenään puhuvat osaavat täydellistä suomea.

Ennen kuin maamme kaksikielisyys sitten joskus lopulta puretaan, voitaisiin ruotsia puhuvien lakisääteiset palvelut toteuttaa samalla tavoin kuin muidenkin vähemmistöjen kanssa, eli käyttämällä tarpeen niin vaatiessa tulkkia.

Tulkin käyttäminen ei tietenkään ole ilmaista sekään, mutta tasan varmasti halvempaa kuin koko kansan jokaisen ikäluokan tehoton opettaminen.

Edes Suomeen muuttavilta maahanmuuttajilta ei vaadita pakkoruotsia. Miksi sitä vaaditaan alkuperäisasukkailta?

Juho S.A. Eerola (ps.)

Kotka, julkaistu Kouvolan Sanomissa ja Etelä-Saimaassa 21.12 2010

---

Siirtolaiset eivät tarvitse omaa parlamenttia



Alexis Kouros puolusti voimakkaasti (HS Mielipide 15. 12.)
siirtolaisparlamentin tarvetta. Siirtolaisparlamentin vastaisen
adressin toisena luovuttajana haluaisin tuoda esiin omat näkemykseni.

Ainoa seikka, joka meitä erottaa kantasuomalaisista on, että olemme
syntyneet Suomen rajojen ulkopuolella. Yhteistä kantasuomalaisten
kanssa on se, että kaikesta huolimatta olemme syntyneet samalla
planeetalla. Ainoat ongelmat, jotka meitä siirtolaisia yhdistävät, ovat
alkuvaiheen kieliongelma sekä vaikeudet sosiaalisen verkon luomisessa.

Kaikki muut ongelmat ovat yhteisiä kantaväestön kanssa. Minä ja
melkoinen määrä muita siirtolaisia emme kaipaa emmekä halua, että pieni
siirtolaisista koostuva elitistinen ryhmä alkaisi edustaa meitä.

38 vuotta Suomessa asuneena en näe mitään yhteistä asiaa, mitä
siirtolaisten pitäisi ajaa. En ymmärrä, mitä erityistä, kantaväestön
asioista poikkeavaa, keskusteltavaa olisi esimerkiksi belgialaisella
varaosakauppiaalla, somalialaisella bussikuskilla ja venäläisellä
lääkärillä.

Kaksoiskansalaisuus ei ole ongelma vaan saavutettu etu. Lasten oma
kieli ja kulttuuri ovat suomen kieli ja Suomen kulttuuri, eivätkä he
muuta edes kaipaa. Työllistymisestä ja yhteiskunnallisesta
keskustelusta taas voi kysyä: onko joku nytkään estämässä sitä?

Suomessa on lukuisia yhdistyksiä, myös maahanmuuttajien perustamia.
Oikea lähestymistapa olisikin ollut yhteydenotto näihin yhdistyksiin,
jos tavoitteena on saada aikaan kattojärjestö. Pienen konklaavin
perustama yhdistys ja sen näkyvä lähtölaukaus mediassa ei saa
kannatustani.

Enemmin tai myöhemmin ulkomaalaistaustainen valittaneen myös
eduskuntaan. Valtuustoissa meitä on jo lukuisia. Se, joka valitaan,
ajaa yhteisiä asioita ja nauttii silloin myös lukuisten
kantasuomalaisten luottamusta.

Näen hankkeen lähinnä pyrkimyksenä lannistaa poliittisesti aktiivisia
siirtolaisia. Harvoin kantasuomalaistakaan valitaan ensi yrittämällä
eduskuntaan.

Olen tutustunut siirtolaisparlamentin kotisivuun. Englannin kieli ei
tuota minulle ongelmia.

Kuitenkin, jos kerran tavoite on saada laaja siirtolaisten kannatus,
heitä voisi lähestyä yhteisellä suomen kielellä.

 

Freddy Van Wonterghem

kaupunginvaltuutettu (perus)
Kotka, julkaistu Helsingin Sanomissa 16.12 2010

---

Suomi toistaa Ruotsin virheitä

VIIKONLOPUN uutiset kertoivat, että Ruotsissa oli paukkunut ja räjähdellyt. Kansainvälinen terrorismi oli saapunut naapuriin. Yleensä kaikki se mikä tapahtuu Ruotsissa, tapahtuu aina pienellä viipeellä myöhemmin Suomessakin.

Ruotsissa on tehty terrorismin torjunnan kannalta ainakin kaksi merkittävää virhettä. Ensinnäkin on lähdetty mukaan USA:n johtamiin sotaretkiin muslimimaailmaan, ja toisekseen, on otettu maahanmuuttajia näiltä samoilta alueilta. Suomen ulko- ja maahanmuuttopolitiikka ei paljon Ruotsista poikkea.

On turhaa viisastella siitä, kuinka syvää kumppanuutemme NATOn kanssa on, vai osallistummeko vain rauhanturvaamiseen ja siviilikriisinhallintaan. Vastapuolen silmissä olemme miehittäjiä siinä missä aikoinaan Saksan aseveljiäkin.

Kaakkois-Suomen lehdet julkaisivat 13.12. toimittaja Seppo Häkkisen artikkelin Perussuomalaisten kannatuksen kasvusta. Siinä Tampereen yliopiston valtio-opin professorin, Heikki Paloheimon tuella Perussuomalaisista tehtiin, lyhyesti tiivistäen, heikosti koulutettujen fasistien puolue. Suomi on vapaa maa ja analyyseja saa tehdä.

Minun näkemykseni on, että niin kauan kuin Suomi Ruotsin lailla pitää maailman sotaseikkailuja omia sisäisiä asioitamme tärkeämpänä tehtävänä, ei äärimmäiseen keskustaan sijoittuvan liikkeemme kasvulle tule loppua.

Juho S.A. Eerola

Perussuomalaiset

Kotka, julkaistu 14.12 Kouvolan Sanomissa ja Etelä-Saimaassa

---

Pientilojen tuotteet paremmin markkinoille

Tutkimusten mukaan ns. reilun kaupan kahvista ei tuottajille kehitysmaihin tule ylimääräistä tuloa niin paljoa kuin on uskottu. Kauppa vie välistä huomattavan osan. Voisin veikata, että sama pätee myös muihin tuotteisiin.

Pidän kuitenkin hyvänä sitä, että kyseiset tuotteet todellakin tulevat pienviljelijöitten muodostamilta osuuskunnilta. Pienviljelijät ovat kehitysmaissa niin kuin koko maailmassa suurviljelijöitten puristuksessa. Ilman reilun kaupan ideaa tuskin näitten pienviljelijöitten tuotteet koskaan päätyisivät kauppojen hyllyille.

Suomessa kotimaisia tuotteita jaotellaan mm. luomutuotteisiin. Kananmunia löytyy erityyppisissä kanaloissa tuotettuina. Kananmunat pyrin aina ostamaan mahdollisimman paljon eläimille vapautta antavilta kanaloilta. Monet muut kansalaiset tekevät samoin.

Ihmisten ostokäyttäytymisellä vaikutetaan tuottajiin sekä kauppaan. Suomalaiset tukkuliikkeet, jotka toimittavat tuotteita tavaratalojen hyllyille, ostavat tuotteet usein suurtiloilta. Tuotteet saadaan edullisesti ja kalliilta keräily ja varastointikuluilta vältytään.

Nykyaikainen koneellistettu maatila pystyy helposti tuottamaan vaikkapa satojatuhansia kiloja esimerkiksi porkkanaa. Toisaalta yksi suurtila vie helposti elannon kymmeneltä pientilalta, kun pientilojen tuotteet eivät pääse markkinoille.

Reilun kaupan tuotteiden ym. rinnalle meille olisikin saatava nopeasti toimivat markkinat myös kotimaisille pientiloilla tuotetuille elintarvikkeille. Itse olisin valmis maksamaan vaikkapa perunakilosta enemmän, jos sillä ylläpidettäisiin elävää maaseutua eikä tuettaisi suurtuotantoa. Syntyisi työpaikkoja eikä maaseutu autioituisi nykyiseen tahtiin. Suomi on iso maa ja tänne mahtuu suurtiloja mutta reilussa maataloudessa myös pienille pitää olla tilaa.

Hannu Järvinen

Kaupunginvaltuutettu (ps.)

Hamina, julkaistu Kymen Sanomissa 5.12 2010

---

Mihin suuntaan nyt ollaan rähmällään?

Venäjän valtion lapsiasiamiehen esittäessä, että lastenhuoltokiistoissa Suomessa sovellettaisiin Venäjän järjestelmiä, jos toinen vanhemmista on venäläinen, oli Suomen viesti selkeä ja oikea: täällä sovelletaan vain Suomen lakia.

Tuhannen muslimin muodostaman konklaavin taas valitessa itselleen imaamin, joka ensi töikseen esittää haastattelussa sharian käyttöönottoa Suomessa, ei mene kuin reilu viikko, kun jo perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) kertoo harkitsevansa asiaa. Hän väläyttää jopa yhteiskunnan tukea kyseiselle hankkeelle.

Herää epäilys, mikä tässä on takana? Tarvitsemmeko jossain asiassa muslimimaiden tukea, vai olemmeko vain rähmällämme islamin edessä.

Freddy Van Wonterghem (ps.)

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 5.12 2010

---

Pakkoruotsi ei ole luonut kielitaitoa

Television pakkoruotsi-ilta oli varsin odotetunlainen tapaus. Kaikki kliseet pakkoruotsin puolesta lueteltiin ensimmäisen vartin aikana ja loppu menikin sitten sairaista mummoista ja kansallismielisyydestä puhumiseen.

Itseäni kummastuttaa ruotsinkielisten halu saada palveluja omalla kotikielellään myös alueilla, jossa ruotsi on suuressa vähemmistössä. Minkä takia koko maan Hangosta Nuorgamiin täytyisi osata marginaalikieltä vain osatakseen palvella viittä prosenttia kansasta heidän omalla kielellään? Joutuvathan ruotsinkielisetkin opettelemaan ”pakkosuomea”, jolloin loogisesti ajateltuna heillä pitäisi olla edellytykset suoriutua myös suomenkielisillä alueilla.

Keskustelussa pakkoruotsittajien esille nostama ongelma nykyisestä ruotsin kielen taidosta tai pikemminkin taidottomuudesta kummastuttaa. Kaiken järjen mukaan pakkoruotsin aikana pitäisi palvelua saada myös ruotsin kielellä jokaisen Alepan kassalta. Niin ei kuitenkaan ole, etenkään

alueilla joissa ruotsin kieltä ei puhuta kuin pulpettien ääressä.

Jos palvelua ei saa nytkään ruotsiksi joka paikasta, niin mitä hyötyä on silloin koko järjestelmää ylläpitää?

Väitän, että jos ruotsin opiskelu tehtäisiin vapaaehtoiseksi, niin kielitaito olisi huomattavasti parempi, sillä sitä opiskelisivat ihmiset keillä motivaatiota on.

Kovinkaan moni ei joudu myöskään koulujen jälkeen käyttämään tai ylläpitämään kielen osaamistaan jolloin väkisin opetettu kielitaito rapistuu tai unohtuu lähes kokonaan.

Ruotsin kielen osaamista perustellaan myös kulttuurisilla perinteillä, onhan Suomi kuulunut Ruotsin hallintoon vuonna miekka ja kivi. Samoilla perusteilla venäjän kielellä tulisi olla sama asema kun mitä ruotsilla nykyään. Venäjää äidinkielenään puhuvien määrä kasvaa huomattavaa vauhtia ja ohittaa lukumäärältään ruotsinkieliset reilun kymmenen vuoden kuluttua. Näillä perusteilla myös venäjänkielisillä tulisi olla samat oikeudet kuten ruotsinkielisillä.

Se, että mahtuuko Suomen hallitukseen toinenkin käytännössä kiintiöpaikalla istuva kielivähemmistöpuolue onkin asia erikseen.

Janne Nyholm (ps.)

Hamina, julkaistu Kouvolan Sanomissa 3.12 2010

---

Julkisia menoja on hillittävä

3.12. 04:00

Sauli Niinistö puhui hienosti talvisodan kahdesta ihmeestä talvisodan syttymisen muistotilaisuudessa. Sotien jälkeen maa vielä jälleenrakennettiin. Niinistö on aivan oikeassa, kunniavelka ei pääty koskaan, sillä tuon sukupolven työ ei päättynyt sotakorvauksiin, vaan jatkui antamalla paremman elämän avaimet jälkipolville. Miten me kohtelemme tätä sukupolvea? Pidämme vaipoissa ja lääketokkurassa! Ja otamme tolkuttomasti velkaa, joka vaarantaa kaiken rakennetun.

Valtion velkaantuminen on laitettava kuriin. Me emme voi jatkaa elämistä ja auttamista velaksi. Tukea ajatuksilleni olen saanut osittain valtiovarainministeriön kansantalousosaston johtajan Jukka Pekkarisen puheista. Uutta velkaa otetaan vielä 11 miljardia lisää. Taantuman vuoksi valtiontalouden rahoitusasema on heikentynyt verotulojen vähetessä, työttömyysmenojen kasvaessa sekä suurien elvytystoimien vuoksi.

Veroissa ei ole enää varaa kiristyksiin, suunta pitäisi olla alas, ei ylös päin. Keskituloiset kantavat veroasteesta jo 60 prosenttia.

Vihreät verot ovat pelkkää puppua, tosiasiallisesti ne ovat rakennettuja siten, että mikään valinta ei auta kuluttajaa pienentämään hiilijalanjälkeään tai keventämään omia menojaan. Valtio kerää vain maksimaalisen verohyödyn.

Valtion menotason kasvu tulee jäädyttää tulevina vuosina. Rakenteellisia uudistuksia on tehtävä, juustohöylä- ja vaalikausipolitiikka ei toimi, vaalikausien viimeinen puoli vuotta on vain vaalien odottelua omissa asemissa. Leikkauksia on pakko tehdä julkisiin menoihin ja miettiä tarkkaan, mitä tarvitaan. Pelkkä talouskasvu ei riitä. Työllisyyden nostaminen on tärkein taistelu, joka on voitettava. Huoltosuhde on saatava korjattua. Sosiaalietuuksien leikkaaminen ja paras-hankkeet ovat vain kosmetiikkaa.

Julkiset menot on käytävä lävitse ja tutkittava toimien tehokkuus, merkitys ja ajanvastaavuus. Päällekkäisyydet on purettava. Uudistukset on rakennettava täysin uudelle pohjalle, vanhaa paikkaamalla on tuloksena vain epäkelpoja kulusyöppöjä ratkaisuja. Pelkät leikkaukset ovat synnyttäneet yhteiskunnalle kalliita mielenterveys-, ennenaikaisen eläköitymisen ja syrjäytymisen ongelmia. Perhevapaiden leikkaaminen olisi juuri tällainen teko, perhe on yhteiskuntamme perussolu ja kaikki työ sen rakenteen vahvistamiseksi on hyväksi. Maahanmuutossa ja kehitys- ja lähialuetyössä on varaa leikata heikon taloustilanteen vallitessa.

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää, julkaistu Kouvolan Sanomissa 3.12 2010, Kymen Sanomissa 5.12 2010

---

Yritysveroparatiisia ei pitäisi tukea

Pankkikriisi alkoi Kreikasta ja jo silloin oli selvää, että se tulee laajentumaan muihin kriisimaihin. Portugali, Irlanti, Kreikka ja Espanja koettelevat paitsi suomalaista niin myös eurooppalaista veronmaksajaa. Kansallisilla päätöksillä on suistettu muut maat kansoineen kriisiin ja maksajiksi odotellaan muita.

Irlanti on tehnyt talousihmettä suurella riskillä. Romahdus uhkasi jo vajaat 10 vuotta sitten, mutta maailmanlaajuinen talouden kasvu ja yritysveroparatiisipolitiikka nosti maan kuiville. Varoitusmerkkejä eivät EU:n rahapolitiikastakaan vastanneet noteeranneet. Talousihmettä rakennettiin edelleen kuten Islannin vastaavaa, samalla tuloksella. Nyt sitten rahaa laitetaan riskipankkiireille ja uskotellaan että suomalaisten tukirahoille on odotettavissa ”mahdollisesta korkohyötyä”.

Maksajiksi laitetaan maita, joiden työpaikkoja Irlanti houkutteli halvalla yritysverolla. Yritysverokanta on Irlannissa 12,5 prosenttia, kun se Suomessa on 26 prosenttia ja EU-maissa keskimäärin 23 prosenttia. Irlanti saa EU:lta tukea taloutensa pelastamiseksi ilman luopumista alhaisesta yritysverosta, joten epäterve kilpailu jatkuu veronmaksajien takauksella. EU:n ehdoton vaatimus olisi pitänyt olla muuttaa nimenomaan yritysverotuksen suuntaa. Tämä ei sitten tietenkään sopine Englannin pankeille, jotka ovat sotkussa mukana kaulaansa myöden.

Islanti, Kreikka ja Irlanti yhdessä vaikeuksissa kamppailevan Portugalin ja Espanjan lisäksi saattavat koko euroalueen kriisistä selviytymisen vaakalaudalle. Samaan aikaan Suomi velkaantuu kiihtyvää tahtia. Kuorman kantavat keskituloiset yhä kasvavalla taakalla, joka muuten on kokonaisveroasteesta 60 prosenttia. Vaikka olemmekin jatkuvasti omaehtoisesti EU:n mallilapsi, niin nyt on aika turvata ensisijaisesti suomalaisten ihmisten ja palkansaajien elämisen mahdollisuudet.

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää, julkaistu Kymen Sanomissa 30.11 2010

---

Ei tarvita uutta palvelujohtajahakua

Kotkan toiseksi kovapalkkaisimman virkamiehen, eli palvelujohtajan virkaa hakenut Jani Salenius ilmoitti 22.11. vetäytyvänsä koko hakuprosessista. Tämä saattoi yllättää monet, sillä näyttihän virka ikään kuin hänelle räätälöidyltä.

Syyksi luopumiselle Salenius ilmoittaa perhesyyt. Kunnioitan Saleniuksen ratkaisua. On hienoa, että mies asettaa perheen uransa edelle. Palvelujohtajana Kotkassa työskenteleminen edellyttäisi paljon iltoja poissa kotoa, ja kokemuksesta tiedän, että sellainen on pienen lapsen isälle rankkaa.

Se, mikä asiassa kummastuttaa, on kaupungin johdon ajatus laittaa palvelujohtajan virka uuteen hakuun. Osallistuin itse paikkaa hakeneiden henkilöiden haastatteluihin ja mielestäni meillä olisi nyt oikein hyvät vaihtoehdot valita Kotkalle uusi palvelujohtaja, ettei Tauno Telarannan suotta tarvitsisi eläkkeelle jäämistään pitkittää, vaikka se kovasti muotia nykyisin tuntuu olevankin.

Se, että paikka laitetaan ennakkosuosikin vetäytyessä uuteen mietintään, ei ole omiaan vähentämään niitä epäluuloja, joita joillakin ihmisillä kyseisen viran täyttämisen suhteen on. Pahat kielet ovat väittäneet, että paikalle halutaan sopivin eikä pätevin. Mielestäni tällaisilta huhuilta olisi nyt katkaistava siivet ja valittava palvelujohtaja niiden henkilöiden joukosta, jotka lähtötelineissä vielä ovat.

Juho S.A. Eerola

Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 26.11 2010

Veronmaksajat maksavat sijoittajien virheistä

Mitkä ovat Irlannin avun perustelut ja selitykset? Lainaan eri maiden ministerien puheita.

Suomi, Katainen/Kiviniemi: Irlannin tukipakettiin osallistuminen on Suomen ja koko Euroopan unionin kannalta vähiten kivulias ratkaisu.

Belgia, Reynders: Miljardin laina Irlannille ei ole korotonta, joten se voi osoittautua tuottavaksi sijoitukseksi.

Alankomaat, De Jager: Irlannin tuki ei maksa veronmaksajille mitään.

Ranska, Christine Lagarde: EU ja IMF lähettivät ”erittäin vahvan viestin” markkinoille. Annamme tarpeelliset takuut ja eliminoimme epäilyt siitä, että antaisimme Irlannin pankkien romahtaa.

Saksan Wolfgang Schäuble: Pääsyy pitää euro vakaana

Uskon, että Ranska on suorapuheisin, eli EU:n veronmaksajat takaavat sen, että Irlannin veronmaksajat maksavat kansainvälisten finanssilaitosten töppäykset Irlannissa.

Freddy Van Wonterghem (ps.)

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 25.11 2010

Kehitysvammaiset töissä pilkkapalkalla

Luin Kymen Sanomista 21.11. jutun otsikolla ”Kehitysvammaiset tekevät tavanomaisia töitä palkatta”. Otan kantaa ko. kirjoituksen perusteella, toteamalla miten tällainen toiminta on hyvinvointi Suomessa mahdollista 2010-luvulla. Tällainen ei kuulu sivistysvaltion nykypäivään!

Onko demarivetoinen Sotek-säätiö saanut joltain instanssilta luvan toimia näin? Tuskinpa ruokapalkalla ollaan muulla töissä kuin ”talkoissa”.

Jokaisella ihmisellä on lain takaamat perusoikeudet työhön, toimeentuloon ja asuntoon jne. Vammaisten ja heitä työllistävien työnantajien sekä heihin rinnastettavien henkilöiden oikeudet tulee olla lain ja asetuksien säätämällä tavalla tasapainossa käytännön työssä! Heillä on taatusti samat oikeudet elämässä kuin terveilläkin, sillä jokainen elämä on arvokas ja kullan kallis. Luulisi niiden yritysten kantavan työnantajan vastuuta, jotka pitkään ovat teetättäneet alihankintatyötä kehitysvammaisilla, että työstä tulee maksaa palkkaa. Ei 0-12 euroa päivässä tehdystä työstä ole kuin ihmisen ”pilkkapalkka”.

Jorma-Kalevi Merivirta

Kaupunginvaltuutettu( ps.)

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 24.11 2010

Eläkeläisistä uusi köyhälistö

Suomessa on reilu miljoona eläkeläistä, joista 100000 kansaneläkkeellä. Työeläke oli sidottu palkkakehitykseen, joka turvasi ostovoiman säilymistä, kunnes keksittiin ns. taitettu indeksi. Päälle laitettiin vielä raippaa eläkkeiden pohjaosan poistolla, joka oli taannehtivalla lainsäädännöllä toteutettu ryöstö.

Kun palkat taitetun indeksin voimassaoloaikana 1996-2007 ovat nousseet 52 prosenttia, ovat työeläkkeet nousseet 22 prosenttia. Eläkkeitä myös verotetaan ankarasti.

Nykyinen taitettu indeksi tulee korvata sataprosenttisella palkkaindeksillä. Rahaa korjaukseen olisi, vaikka työmarkkinaosapuolet, eläkeyhtiöt, Eläketurvakeskus, TELA ja päättäjät muuta väittävät. Kuluneiden 13 vuoden aikana varat ovat jopa kolminkertaistuneet. Rahat on kerätty tel-maksuilla ja sijoitettujen varojen tuotoilla.

Työeläkevarat ovat eläkkeitä varten eikä varoja saa käyttää työmarkkinaosapuolten ja eläkeyhtiöiden vallankäyttöön ja huippupalkkoihin. Esitetty korjaus lohkaisisi työeläkevaroista tämän vuoden tasolla vajaat 400 miljoonaa euroa, mikä on 0,4 prosenttia varojen nykyarvosta.

Eläkepommia odotellessa pitäisi ehdottomasti asettaa riippumaton työryhmä selvittämään miten noin 130 miljardin euron arvoista eläkepottia käytetään kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Sama työryhmä voisi pohtia myös ns. ökyeläkeleikkuria. Yleensä vähävaraisia koskevia leikkureita perustellaan oikeudenmukaisuudella, käyköön se perusteeksi tässäkin leikkurissa.

Huomionarvoisia ovat myös pyrkimykset jatkaa työuria ja siirtää eläke tavoittamattomiin. Epäilen, että tässä tulee muodostettua uusi ryhmä köyhiä, jotka työnantajat siivoavat pois listoiltaan ennen virallista eläkeikää. Usealla 57-vuotiaalla on jo kova kohtalo joutua työttömyysputkeen ja lisäpäiville menettäen ne viimeisten työvuosien eläkekarttumat.

Keskusteluissa on muistettu syyttää, että meillä ei olisi työhalua, mutta keskusteluun ei ole noussut työnantajien vastuu pitää ihmisiä työssä. Kokonaisuutena se maksaa suomalaiselle yhteiskunnalla 4-5 miljardia euroa vuodessa. Työllä asiaa ei ole yritetty ratkaista, ainoastaan veroruuvia tiukkaamalla huoltosuhteen jatkuvasti heiketessä.

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää, julkaistu Kymen Sanomissa 19.11 2010

Köyhemmässä Suomessa oli varaa tievaloihin

Kuntaliitosten yhteydessä on meillä itsenäisyyden kannattajilla aina tapana maalailla piruja seinille. Yksi tavallisimmista populistisista heitoistamme on veikata, kuinka isompaan kuntaan liitetyn pikkukunnan peräkyliltä pian valot sammuvat.

Kolmen Koon kuntaliitos tapahtui vuonna 1977 ja jo nyt suunnitellaan katuvalaistuksen lopettamista Kymin peräkyliltä. Esimerkiksi Laajakoskentiellä liikkuvia lapsia on näin syyspimeällä vaikea havaita jo nytkin. Yliajon riski kasvaa koko ajan, jos vielä valaistuksesta luovutaan.

Kymen Sanomat uutisoi teknisessä lautakunnassa käsitellystä valojensammutusjupakasta 17.11. Huomioni kiinnittyi lauseeseen, jossa sanottiin syrjäkylien valaistusta rakennetun taloudellisesti ”hyvinä aikoina”. Tämä tuntuu kummalliselta, sillä käsittääkseni Suomi on tänä päivänä rikkaampi kuin koskaan, ainakin jos sitä perinteiseen tapaan bruttokansantuotteella mitataan.

Aikanaan, kun Suomi oli köyhempi, kulkivat junat ajallaan, tyhjennettiin roskikset ennen variksia, pidettiin yllä kattavia peruskoulu-, neuvola- ja terveyskeskusverkostoja, eikä mietitty kuntaliitoksia. Suomen valtio siirtää koko ajan lisää vastuuta vaikeuksissa oleville kuntatalouksille. Suomen valtiolle, vaikka se entistä rikkaampi onkin, on tärkeämpää huolehtia kreikkojen ja irlantien talouksista kuin omista syrjäkylistämme.

Porvaripuolueet tietävät, miten leivotaan mahdollisimman iso kakku. Vasemmistopuolueiden kakku on aina ollut paljon pienempi, mutta tasapuolisemmin jaettu. Toivottavasti seuraavaan eduskuntaan löytyy kombinaatio, joka leipoo ison kakun ja jakaa sen tasapuolisesti. Pöydän ulkopuolella istuville ei tarvitse jakaa murustakaan.

Juho S.A. Eerola (ps.)

Kotka, kirjoitus julkaistu Kymen Sanomissa 18.11 2010

Huonostikin kannattavia palveluja pidettävä yllä

Suuri polttoaineita myyvä yritysketju tulee rajusti vähentämään bensiiniasemiaan erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Samantyylisiä uutisia tulee lähes viikoittain. Yhteistä näille uutisille on se, että toiminnan karsijoina ovat yritykset, joiden talous on kohtuullisessa kunnossa. Nämä ovat yritysketjuja etenkin päivittäistavarakaupan ja polttoainekaupan alalla. Voitot halutaan maksimoida.

Monilla paikkakunnilla kauppamatkat alkavatkin olla lähes päivän kestäviä reissuja. Varakannu polttoainetta alkaa monilla seuduilla olla autossa tarpeen, jos ei tahdo matkan keskeytyvän tien päälle. Bensiiniasemat alkavat olla harvinaista herkkua. Voi kuvitella millaiset elämisen edellytykset ihmisillä noilla seuduilla on.

Toimintaansa karsivilla yritysketjuilla olisi todennäköisesti varaa ylläpitää jopa tappiollista toimintaa. Valtakunnallisella tasolla yrityksen tulos ei romahtaisi hirvittävästi.

Yhteiskunnan toimesta kaupan alalla tuetaan suurta ja näyttävää liiketoimintaa. Syynä ovat tietysti toivotut verotulot ja työpaikat. Yhteiskunta ei kuitenkaan saisi olla yksipuolisesti yrityksiä varten. Niiden yritysten, joilla siihen on mahdollisuus, olisi myös kannettava vastuu yhteiskunnan kehittämisestä. Suomea on kehitettävä tasapuolisesti ketään syrjimättä.

Hannu Järvinen (ps.)

Hamina, julkaistu Kymen Sanomissa 16.11 2010

Työvoimapulaa ei ole eikä tule

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen johdolla puhuttiin Kotkan konserttitalolla 25.10. reilu tunti maahanmuutosta. Tilaisuus oli mielenkiintoinen ja asiallinen, puheenvuoroissa esitettyihin kysymyksiin saatiin kuitenkin vain vähän vastauksia.

Omassa avauspuheenvuorossaan Katainen painotti työperäisen maahanmuuton tarpeellisuutta. Hän ennusti, että jos talouskasvu lähtee nousuun, työvoiman tarve on ilmeinen. Lisäksi hän muistutti, että viiden vuoden kuluttua työmarkkinoilla on 100000 työikäistä vähemmän kuin nyt.

Kommentoin Jyrki Kataisen ennustusta. Muistutin että 1973 Suomi kärsi työvoimapulasta joka päättyi 1974 ensimmäiseen öljykriisiin, seuraavan kerran työvoimapula iski 80-luvulla talouden ylikuumenemisen johdosta ja päättyi katastrofaalisesti 90-luvun lamaan.

Vuonna 1995 Suomi liittyi EU:hun ja puheet eläkepommista ja tulevasta työvoimapulasta saivat taas vauhtia. 2008 alkoi uusi lama; eläkepommi osoittautui suutariksi. Kaikki ennustukset työvoimapulasta ovat enemmän tai vähemmän päättyneet suoranaisiin, toteutuneisiin katastrofeihin. Ministeri Katainen vastasi, ettei toivo uutta katastrofia, vaan seuraavan kymmenen vuoden aikana maltillista talouskasvua, ja sanoi ennustuksensa työvoiman tarpeesta perustuvan puhtaasti biologiaan.

Panin myös merkille venäläislääkärin lausunnon, että Suomessa on tekotyövoimapula. Itse olen, ja moni muukin maahanmuuttaja on, samaa mieltä vaikka se onkin Suomen virallisen doktriinin vastaista.

Sari Melkko (Lukijat 1.11.) totesi, että työperäinen maahanmuutto olevan hyvä asia. Itse huomauttaisin, että työnantajat itse rekrytoivat tarvitsemansa osaajat ulkomailta: Nokian uusi kanadalainen johtaja ei suinkaan tilattu harjoittelijana TE-keskuksesta.

Virallisesti Suomessa tulee saarnata työvoimapulaa, ja sitä odotetaankin kuin Jeesuksen toista tulemista.

Freddy Van Wonterghem (ps.)

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 4.11 2010

Biokaasu tehdään liian kalliiksi liikenteessä

Suomessa ja maailmalla on tai ainakin Suomessa oli yhteinen käsitys siitä, että liikenne on yksi merkittävimpiä kasvihuonekaasujen päästäjistä. Valtio onkin kannustanut vähäpäästöiseen autoiluun ja kaasuautot vapautettiin käyttövoimaverosta. Myös maakaasun valmistevero on ollut alhainen.

Nyt hallitusta tuntuu vaivaavan muistinmenetys. Tuki aiotaan lakkauttaa, koska kaasuautoilu on niin yleistä. Yleiseen tasoon riittää siis reilu 400 autoa! Kaasuautot ovat noin 15 prosenttia normaalia kalliimpia, hallituksen esityksen mukaan päälle asetettaisiin käyttövoimaveroksi 300 euroa. Lisänä maakaasuvero, joka nostaa polttoaineen hintaa 30 prosenttia. Verouudistus vie lapsen pesuvesien mukana.

Tämä on suorastaan poliittista tyhmyyttä, jolla ei ole mitään tekemistä ympäristökysymysten kanssa, vaan tarkoitus on maksimoida verotuloja. Valtion säkki on pohjaton, mutta keskustelua pitää käydä myös siitä, mihin nyt on varaa. Säkin sisältöä olisi hyvä perata ja arvioida.

Nykyiset verokaavailut johtavat siihen, että investoinnit laitetaan jäihin. Alaa ei uskalleta kehittää, koska verolla tapetaan kehittyvä markkina. Ja samalla paras tapa kehittää bioalalle uusia työpaikkoja ja innovaatioita. Biokaasu on ilmaston kannalta paras vaihtoehtopolttoaine, koska kaikista polttoaineista biojäteperäisellä biokaasulla saavutetaan suurimmat CO2-päästövähennykset ja suurimmat ilmansaastepäästöjen vähennykset.

Biokaasu pienentää liikenteen sekä myös hallitsemattomien metaanipäästöjen määrää. ”Vihreässä verossa” häviäjä on luonto, sekä suomalainen työ. Suomen pitkänaikavälin tavoite on oltava johtava bioenergian ja tekniikan osaaja sekä energian tuottaja ja viejä. Samalla turvataan kotimaisen energiaintensiivisen teollisuuden selviäminen sekä pienennetään liikenteen aiheuttamia päästöjä.

Maakaasua verotettaessa on unohdettu täysin teollisuuden kilpailukykyä heikentävä vaikutus sekä tosiasia, että yleistyäkseen biokaasu tarvitsee jakeluverkon, joka syntyy vain, jos maakaasua käytetään ja jaetaan. Kioton tavoitteisiin voidaan pyrkiä innovaatioillakin, ei verottamisella hengiltä.

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää, julkaistu Kymen Sanomissa 29.10 2010 ja Kouvolan Sanomissa 2.11

Rikosten uhkaa ei torjuta tarpeeksi

Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen toimintaohjelma 2007-2011 sisältää monia tavoitteita, joiden tulisi olla selviöitä. Monien kansalaisten ajatus kuitenkin on, että maassamme yksilön turvallisuus sen enempää kuin rikoksen kohteeksi joutuneitten oikeusturva ei ole riittävällä tasolla.

Suomi kulkee entistä enemmän tilanteeseen, jossa kansalaisten vaara joutua rikoksen kohteeksi kasvaa. Kysymys on niin väkivalta- kuin omaisuusrikollisuudesta. Järjestäytynyt rikollisuus levittäytyy Eurooppaan entistä monimuotoisempana. Samalla maamme epäonnistunut sosiaalipolitiikka ruokkii ruohonjuuritason rikollisuutta.

Jos pienistä omaisuusrikoksista kiinni jäämisen mahdollisuus on pieni ja jos väkivaltarikoksista selviytyy sillä, että todistajat eivät uskalla puhua, kynnys rikollisen toiminnan jatkamiseen on matala.

Suomessa on alueita, jotka on tarkoitettu kaikelle kansalle, mutta joissa kaikki eivät uskalla enää liikkua (esimerkiksi puistot). Maailmalla on laajoja kaupunginosia, joihin edes poliisi ei uskalla mennä.

Suomessa rikoksen uhriksi joutuneen henkilön asema tai mahdollisuus vaikkapa korvausten saantiin ei ole parhaalla tasolla. Toisaalta kaikkea ei voi korvata rahalla.

Suomessa erilaisista rikoksista annetuista tuomioista voidaan olla montaa mieltä. Rangaistuksesta on muodostunut pelkkä hinta, jonka erilaisista rikoksista joutuu suorittamaan. Todellisuudessa sen pitäisi olla myös pelote ja kanava yhteiskunnan vaatimusten mukaiseen elämäntapaan. Tätä ei voi olla taloudellisista syistä muutaman tunnin yhdyskuntapalveluiksi muutetut vankeustuomiot tai lähestymiskiellot, joita ei valvota.

Vaikka maamme sosiaaliset ongelmat johtavatkin kaikinpuoliseen ei-toivotun käyttäytymisen lisääntymiseen, kansalaisten turvallisuus tulee valtiovallan turvata.

Hannu Järvinen

Kaupunginvaltuutettu (ps.)

Hamina, julkaistu Kymen Sanomissa 25.10 2010

Kirkkohäät miehen ja naisen välinen asia

Olen varttunut roomalaiskatolisessa maassa. Olin kuusi vuotta katolilaisessa, nunnien johtamassa sisäoppilaitoksessa. Joka päivä alkoi siellä jumalanpalveluksella ja sunnuntaisin messuja oli kolme.

Jokaisena keskiviikkona kävin lapsena ripittäytymässä. Olin luokkani paras uskonnossa ja laitoksessa kaikki poikien leikit liittyivät jollain tavalla uskontoon.

Lapsuudestani huolimatta minusta ei tullut uskonnon seksuaalimoraalin julistajaa, vaan jonkun verran maailmaa kiertäneenä suhtaudun aikuisten välisiin rakkaussuhteisiin melko välinpitämättömästi: mitä se minulle kuuluu kuka rakastuu ja keneen.

Kaikesta huolimatta oli kuitenkin aika shokeeraavaa seurata Ajankohtaisen kakkosen homoiltaa. Itselleni tuli mieleen, että oli tarkoituksella valikoitu homoavioliittojen vastustajien ääripää, joka mielestäni ontuvasti ja valikoidusti Raamattua tulkiten perusteli homovastaisuutta.

Kun taas homomyönteiselle puolelle oli valikoitu keskustelijoita, jotka kiihtymättä ja osittain huumorilla perustelivat kantaansa.

Olen nykyään Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Olen samalla linjalla Kenneth Liukkosen (Mr. Gay Finland) kanssa. Hän neuvoi ohjelmassa, että kirkkoa ei pidä painostaa ulkopuolelta, vaan sen on tapahduttava kirkon sisältä.

Kantani on, että kirkkohäät ovat miehen ja naisen välinen asia.

Maistraatissa taas asialla ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä, joten jos laki sallii, se on minulle yhdentekevää.

Mitä siunaukseen tulee, niin minulla sama kanta kuin katolisessa kirkossa (ainakin Belgian osasto ), eli herranpalvelija pyytää itse asiassa jumalan siunausta, joten vastuu on jumalalla.

Katson siis, että pappi voi pyytää jumalan siunausta, se on sitten jumalan asia siunaako vai ei.

Jumalan kun saisi mukaan Ajankohtaiseen kakkoseen, niin moni asia selviäisi.

Freddy Van Wonterghem (ps.)

Kotka, kirjoitus julkaistu Kymen Sanomissa 20.10 2010

Jätevesilievennykset asuinpaikan mukaisesti

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki torjui järkipuheet ja vaatimukset epäonnistuneen jätevesiasetuksen kehittämiseksi. Hänen mukaansa kysymys on paikallisesta vesistöjen suojelusta.

Lehtomäki syyttää lain vastustajia ympäristönsuojelun heikentämisestä, unohtaen todelliset kuormituksen lähteet, joille ei tässä yhteydessä tehdä mitään. Valumavedet eivät juurikaan huoleta, vaan ylimitoitetun kollektiivilain nojalla laitetaan kansa maksamaan.

Jätevesiasetuksesta pidetään jääräpäisesti kiinni, vaikka asiantuntijat pitävät linjaa järjettömänä. Jätevesiremontti kokonaisuudessaan on järkyttävän kallis ja totaalista resurssien hukkakäyttöä. Remontin hinnaksi on arvioitu 2,5 miljardia euroa, jos kiinteistökohtainen kustannus on keskimäärin 10000 euroa. Laitteiden huolto- ja käyttökuluihin hupenee helposti jopa tonni vuodessa. Kustannukset ovat kohtuuttomat saatuihin hyötyihin nähden.

Kiisteltyyn jätevesiasetukseen on silti kaavailtu lievennyksiä, kuten vapautus jätevesiremontista kiinteistöille, joiden haltijat ja vakinaiset asukkaat ovat täyttäneet 68 vuotta. Eikö siis ikäihmisten kakka ole yhtä ravinnepitoista kuin muiden?. Tämä sotii jopa perustuslakiamme vastaan, jonka mukaan jokainen on lain edessä yhdenvertainen.

Eikö lievennysten pitäisi olla kiinteistökohtaisia, sopeutettuna nimenomaan ympäristöön? On aivan selvää, että vesistön läheisyydessä vaatimukset ovat aivan toiset kuin kohteessa, josta voi olla kymmeniä kilometrejä vesiin. Eikä se pohjavesikään ole ihan ruohon juurien tasolla. Laki ei saa missään tapauksessa olla kollektiivinen, vaan sen on otettava huomioon asuinpaikka.

Vesistöihin rajoittuvilla kiinteistöillä oltava nykyistä tiukemmat suojeluvelvoitteet, muualla saostuskaivojen tehokas käyttö riittää ja tarvittaessa niitä voidaan parantaa ilman tolkuttomia investointeja.

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää, kirjoitus julkaistu Kymen Sanomissa 18.10 2010

Tehokkaampi ratkaisu merirosvo-ongelmaan

Suomen eduskunta päätti lähettää miinalaiva Pohjanmaan Somalian rannikolle turvaamaan avustuskuljetusten perille menoa. Operaatio tulee maksamaan 11 miljoonaa euroa, joka on ainoastaan 9 miljoonaa euroa enemmän kuin mitä Heinolan reumasairaalan jatko olisi vaatinut. En usko että tällä konstilla merirosvous Afrikan sarvessa loppuu, eivätkä pakolaisvirrat Suomeen tyrehdy, kuten hallitus sinisilmäisesti väittää.

Hallituksen takana oli perussuomalaisia lukuun ottamatta koko oppositio. Veikkaan, että kun projektissa sitten kuitenkin jotain menee pieleen, alkavat muutkin puhua, että ei olisi pitänyt koko laivaa Afrikkaan lähettää. Näinhän on tämän syksyn aikana käynyt muissakin asioissa, kun perussuomalaisten näkemyksiä on alettu esittää omina ideoina.

Paljon tehokkaampaa olisi ollut, jos Suomi olisi kustantanut jokaiseen Suezista etelään purjehtivan EU:n kauppalaivan kyytiin yhden jääkäriryhmän verran miehiä. Sekä tyyrpuurin että paapuurin puolelle olisi asetettu konekivääri, josta olisi vastannut kolmen miehen partio kerrallaan aina kuuden tunnin ajan. Paapuurin ryhmä olisi vapauttanut tyyrpuurin ryhmän, josta puolestaan olisi siirrytty kuuden tunnin lepovuoroon ja edeltävä lepovuoro olisi puolestaan siirtynyt paapuuriin. Henkilökohtaisena aseena joka miehellä olisi Rk-62 ja lupa tappaa.

Esittämäni malli olisi miinalaiva Pohjanmaan lähettämistä halvempi ratkaisu. Samalla vapaaehtoiset varusmiehet ja reserviläiset saisivat sitä paljon peräänkuulutettua kansainvälistä kokemusta, jolla jotkut nyt perustelevat Suomen Nato-jäsenyyttä. Myös merirosvous loppuisi ikään kuin ”kertalaakista”. Nythän kiinalaisia ja venäläisiä aluksia ei juuri ryöstetä, koska he ovat aseistaneet kauppalaivojaan. Myös kustannuksissa Suomi säästäisi, kun ei tarvitsisi päivärahasta kummempaa summaa maksaa. Ruoka- ja terveydenhuollosta, samoin kuin majoituksesta vastaisi tietysti aina kulloinenkin varustamo.

Ideani on vapaasti käytettävissä. Jos ministeri Häkämies (kok.) edelleen suunnittelee varuskuntien lakkauttamista Suomessa, voisi yhden varuskunnallisen siirtäminen Adenin lahdelle olla oikein tyydyttävä vaihtoehto. Suomi saattaisi hyvinkin nousta rauhanturvaamisen suurvallaksi.

Juho. S.A. Eerola (ps.)

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 5.10 2010

Suomi ajautuu kohti velkakatastrofia

Suomi on velkaantuneempi kuin koskaan! Eikä se riitä, velkaannumme kiihtyvää vauhtia. Keinotekoiseen elvytykseen on uhrattu miljardeja. En sano, että elvytystä ei olisi tarvittu, mutta määrä on ollut aivan tolkuton. Elvytys on valunut erityisesti rakennusalalla suoraan virolaisiin ja venäläisiin taskuihin ja kansainvälisen harmaantalouden uumeniin.

Elvytysvelka johtaa maan köyhtymiseen, jos sitä ei käytetä kansantalouden tuotantokyvyn parantamiseen niin, että tuotoksen lisäys on suurempi kuin lainojen korot ja lyhennykset. Ulkomaisissa taskuissa tuotto tuskin suomen taloutta hyödyttää. Laskun maksaa aina veronmaksaja. Nykyiset valtapoliitikot Sauli Niinistöä lukuun ottamatta eivät kanna velasta huolta, lasku lankeaa kun he eivät enää ole vastuuta kantamassa.

Jatkuessaan tilanne ei voi johtaa muuhun kuin katastrofiin. Jatkuva kasvu tästä ikuisuuteen pelastusrenkaana on utopiaa, ainakin, jos elämme jatkuvaa rauhanaikaa, mikä tietysti olisi suotavaa. Valtiolla on velkaa noin 70 miljardia euroa, kunnat elävät velaksi ja kansa pikavippaa ja kuluttaa kulutusluotoilla. Tämä ei ole kestävää kehitystä ja paisuessaan se uhkaa jopa yhteiskuntarakennettamme.

Mitä teemme kun korot nousevat, maan huoltosuhde vain heikkenee ja teollisuus siirtyy muualle? Millä me elämme? Palveluilla, niin, mutta kuka ne maksaa, vain vienti tuo tuloja, muu on harhaa. Huomiotta on jäänyt myös se, että EU-maiden kesken meidän tilanteemme on ”parhaimmasta” päästä, millainen mielettömyyden kupla muhii EU-integraatiossa ja millaista jälkeä se tekee puhjetessaan?

Silti elätämme kyytä povellamme ja annamme kansainvälisen harmaan talouden ryöstää vuosittain 4-5 miljardia euroa veronmaksajien verta. Lainsäädännön ja riittävät viranomaisuudistukset junnaavat vuosia, takertuen ylimitoitettuihin tietosuojakysymyksiin. Kansainvälinen rikollisuus vaatii tiukkoja toimia, ei hyssyttelyä.

Kansakuntamme menettää tuloja, joita paikataan lisäveroilla. Tämä kiristää erityisesti muutenkin vähäosaisten elämää.

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää, julkaistu Kymen Sanomissa 2.10 2010

Halvin tarjous ei aina kunnalle edullisin

Karhulan uusitusta uimahallista, ja erityisesti sen lasten altaasta, on tänä syksynä tullut minun ja tyttäreni lempipaikka. Kerrankin tässä kaupungissa on päätetty investoida johonkin peruskansalaista hyödyttävään hankkeeseen. Kaksivuotias lapsi on hyvä apu hieman hankalien avainrannekkeiden kanssa, kun itse olen niiden kanssa hieman kömpelö.

Oma työpaikkani, Kotkan maahanmuuttajapalvelut, sijaitsee aivan Karhulan uimahallin vieressä. Seurasin pitkään uimahallin korjaustöitä. Parkkipaikkaa täyttivät virolaisissa kilvissä olleiden työmiesten autot ja myös puolan kieltä olin vasaran paukkeen keskeltä erottavinani. Samaan aikaan maahanmuuttopalveluiden ovella oli pitkä jono kunnassa asuvia työttömiä maahanmuuttajia hakemassa palveluitaan. Vielä kymmenisen vuotta sitten vanhat työväenpuolueet perustelivat pakolaisten vastaanottoa juuri tulevaisuuden työvoimapulalla.

Kun kunta toteuttaa rakennushankkeitaan, tulee sen EU-lainsäädännön mukaan kilpailuttaa tehdyt tarjoukset. Virheellisesti kunnat valitsevat aina halvimman vaihtoehdon. EU-säädösten mukaan kilpailutuksessa pitäisi ottaa huomioon tehdyn työn kokonaisvaikutukset alueen taloudelle. Jos työntekijä tulee komennusmiehenä toiselta puolen Suomenlahtea, menevät myös palkka- ja verotulot sinne. Jos taas käytetään paikallista työvoimaa, jäävät verotulot kotikonnuille. Samoin työstä asianmukaisesti maksettu palkka käytetään varmemmin alueemme omiin palveluihin.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta on arvioinut harmaan talouden määrän maassamme olevan 12 miljardia euroa, joka on noin 7 prosenttia bruttokansantuotteestamme. Kansainvälisen sijoitusbisneksen ja ravintola-alan lisäksi on juuri rakennusala yksi pahimmista kuutamokeikkojen pesäpaikoista. Tarkastusvaliokunnan tuoreen arvion mukaan rakennuksilla tehdään vuosittain noin 30000 pimeää työvuotta, eli yli 15 prosenttia alan työpanoksesta.

Jotta tilanne saataisiin hallintaan, olisi otettava käyttöön käännetty arvonlisävero. Suomessa urakoiville ja alalta palkkaa saaville tulisi olla pakollista rekisteröityä verottajalle. Samoin vastuu veroista ja sosiaalimaksuista tulisi saattaa yhteisvastuulliseksi sekä rakennusurakan suomalaiselle tilaajalle että ulkomaille rekisteröidylle yritykselle.

Juho S.A. Eerola (ps.)

Kotka, julkaistu Kymen Sanomissa 25.9 2010

Aina voi tehdä parannuksen, Kim Soares

Ankkurissa 11.09.2010 oli kaksi eri kirjoitusta joihin nyt haluaisin kommentoida.
Kim Soares (sd) haluaa eroon pakkoruotsista ja perusteli vaatimustaan hyvin
asiallisesti ja näyttää tässä asiassa olevan täysin perussuomalaisten kannalla.

 Paavo Lipponen eli saman puolueen entinen puheenjohtaja on aivan eri mieltä, toivotan Kim Soares tervetulleeksi järkipuolue perussuomalaisiin, niin kuin moni muukin demari on jo tehnyt, aina voi
tehdä parannuksen.

Kolumnisti Semi Lommille (vas) taas on valjennut perussuomalaisten järkeviä ehdotuksia maahanmuuttoon liittyen, perussuomalaisten puolueohjelmaan kirjattu vanha sanonta ”maassa maan
tavalla” tuntuu nykyään kelpaavan muillekin Sd:n ehdotus ja Semi Lommin kannattamaa, Sd:n ehdottama ”urkkijajärjestelmän” luomista, pidän taas ylimitoitettuna ja jopa rasistisena.

Mielestämme Suomi on tehnyt erittäin huonon sopimuksen EU:n kanssa, koska palveluiden ja työvoiman vapaa liikkuminen ei todellakaan palvele suomalaista perusduunaria. Perussuomalaiset ovat
johdonmukaisesti tätä jo pitkään kritisoineet, tosin kaikki kritiikki on aina kuitattu rasistisena.

Eero Heinäluomakin (sd) yritti keväällä avata asiallisesti keskustelua työperäisestä maahanmuutosta, mutta keskusteluyritys ammuttiin heti alas rasistisena.

Keskusteluissa ei keskusteltu työperäisestä maahanmuutosta vaan siitä, saako sen tuomista
lieveilmiöistä keskustella lainkaan, saati ääneen?!

Freddy Van
Wonterghem (PS, julkaistu Ankkurissa 25.9 2010

________________________________________________

Meidät syrjäytettiin kunnanjohtajavalinnasta

Pyhtäällä aloitettiin irtisanomismenettely koskien kunnanjohtaja Olli Ikosta. Valtuusto antoi epäluottamuslauseen ja perustettiin valtuustoryhmistä valiokunta, jonka tehtäväksi annettiin kuntalain mukaisesti hoitaa asiaa. Näin tehtiinkin, kunnes Pyhtään kunnanhallitus työnsi lusikkansa soppaan ja Ikonen ”irtisanoutui vapaaehtoisesti” sopimuksen pohjalta, jonka kunnanhallitus neuvotteli ”välimiesten” avulla.

Oma lukunsa on menettely, jonka avulla valtuusto ja sen asettama valiokunta ohitettiin ja pidettiin pimennossa. Tarpeeksi kun saivarrellaan, kaikki meni varmasti ihan ”oikein”, ainakin hallituksen mielestä. Eri mieltä on ilmeisesti myös vasemmistoryhmä, koska ei kelvannut edes asetettuun valiokuntaan, jossa muuten oli täysi valtuustopuolueiden edustus.

Hallituksen kokouksessa 30.8. esitettiin, että uutta kunnanjohtajaa valitsemaan asetettaisiin seitsenhenkinen työryhmä, jolloin jokaisella puolueella olisi yksi paikka. Ehdotusta ei kannatettu, joten se raukesi. Päätökseksi tuli, että työryhmän koko on viisi jäsentä. Edustus on vain demareilla, kokoomuksella ja keskustalla, takapirunaan oikeistolla vielä RKP.

Demokratian ja kuntalaisten kannalta olisi jokaisesta valtuustopuolueesta tullut olla paikka työryhmässä, joka valitsee koko kunnan kunnanjohtajaa, ei tietyille ryhmille varmasti ”sopivaa”. Pidetään mielessä, että entinen kunnanjohtajakin oli samaisten ryhmien aikanaan ”hyväksi ja ahkeraksi” havaitsema, joten ehkäpä olisi ollut aika katsoa nyt asiaa laajemmalla tasolla.

Kunnanjohtajan avaintehtäviä ovat ja olisi pitänyt olla strateginen johtaminen ja kunnan edunvalvonta itsenäisesti. Kehitystyössä on ymmärrettävä kunnan, elinkeinopolitiikan, ulkoisen ja sisäisen viestinnän jatkuvan kehittämisen, sekä aktiivisen henkilöstöjohtamisen merkitys. Cursorissa kahvittelu ei riitä. Hyvä kunnanjohtaja omaa ja edellyttää virkamiehiltään paloa kehittää omaa hallintoaan ja toimii samalla vaikka elinkeinoasiamiehenä, jolla on laatikossa paperit valmiina, jos yrittäjä kunnantalosta apua kyselee. Pyhtäällä strategioiden purkaminen käytännön toimiksi tukemaan kunnanhallintoa, yrityselämää ja työllisyyden parantamista on ollut heikkoa. Sellaisena se ei voi jatkua.

Perussuomalaisille oli ja on selvät vaatimukset ja odotukset edelliselle ja uudelle kunnanjohtajalle. Jos ne eivät täyty, on syytä harkita toimia, kuten Pyhtäällä on tehty. Muita motiiveja meillä epäluottamuslauseeseen ei ole ollut.

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää

julkaistu Kymen Sanomissa 12.9 2010

Puolustusvoimista ei pidä tinkiä

Vihreiden mielestä Suomen on aika siirtyä valikoivaan asevelvollisuuteen ja edelleen vapaaehtoiseen palvelukseen, jonka muodostaisi pieni ammattiryhmä. Kokonaisuudessaan esitys kuvastaa hyvin vihreää ajattelua, jossa joku muu saa puolustaa, kunhan en vain minä, tai joku muu saa tehdä työt, niin minä nautin kansalaispalkkaa.

Puolustusvoimat suojaa Suomen koskemattomuutta, ja siltä edellytetään kaikissa tilanteissa aluevalvontaa ja kykyä koskemattomuuden ja itsenäisyyden puolustamiseen. Tinkimätön tehtävä on kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen. Uskottavalla puolustuspolitiikalla maahamme hyökkääminen tai alueemme hyväksikäyttö tulee kaikin tavoin kannattamattomaksi. Puolustusvoimien olemassa olo estää ennalta sotilaallisen voiman käytöllä uhkaamista ja maamme joutumista sotilaallisten toimien kohteeksi.

Maailmassa pyrkimykset vaikuttaa suvereenien valtioiden asioihin vaikka kovallakin kädellä eivät ole mihinkään kadonneet. Meillä on onni elää rauhan aikaa, mutta vaarallisin tunne, jolla itseään voi pettää, on turvallisuuden tunne.

Armeijalla on merkittäviä tehtäviä ilman sotatilaakin. Puolustusvoimilta on mahdollista saada virka-apua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi. Puolustusvoimat voivat osallistua pelastustoimintaan antamalla käytettäväksi kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja.

Suomen tulee ylläpitää laaja, koulutettuun reserviin perustuva uskottava puolustus.

Asevelvollisuus aika on elämään kouluttavaa aikaa asekoulutuksen lisäksi. Nuoren on hyvä oppia, että yhteiskunnassa on rajat, järjestys ja velvollisuudet.

Asepalveluksen jokainen kokee aikanaan tavallaan, mutta reservissä vuosien karttuessa alkaa saatua koulutusta arvostaa vuosi vuodelta enemmän.

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää

julkaistu Kymen Sanomissa 4.9 2010

Sähkön tuotanto täysin kotimaiseksi

Vaikka Suomi nyt maailman paras maa onkin, on se silti energiantuotannon omavaraisuuden suhteen hyvin haavoittuvainen. Suomen sähköenergian tarpeesta tuodaan maamme rajojen ulkopuolelta varovaisestikin arvioiden melkein viidesosa. Rajut vaihtelut sähkön hinnassa ja epävarmuus tuonnin suhteen heikentävät niin kriisitilanteen huoltovarmuutta kuin myös tavallisen pulliaisen kuluttajansuojaa.

Nykyinen tilanne on myös kansantalouden kannalta vahingollinen.

Viimetalvisten ilmastonmuutospakkasten aiheuttamat sähkön hintapiikit pakottivat esimerkiksi Imatran terästehtaan ajamaan tuotantonsa useita kertoja alas.

Kysyntä ja tarjonta määrittelevät sähköenergian hinnan niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Maamme omavaraisuusaste on mielestäni oltava 100 prosenttia. Tällöin perusteollisuutemme yksi keskeinen kustannuskomponentti säilyy omassa päätösvallassamme. Suomalaisen sähköenergian tuotannon varmuus on jatkossakin oltava monipuolinen tuotantorakenne, eikä munia tule pakata yhteen koriin. Nykyiset ympäristösäännökset ohjaavat lisätuotannon rakentamisen painopistettä kuitenkin melko vahvasti ydin- ja vesivoiman suuntaan.

Pystyäksemme lisäämään päästötöntä energiatuotantoa on ydin- ja vesivoiman lisärakentaminen vapautettava sitä nykyisin kahlitsevasta lupajärjestelmästä. Vesivoiman tuotantoa voidaan mielestäni nostaa jo valjastetuissa vesistöissämme ilman, että luontoarvoja merkittävästi uhataan.

Myös uusiutuvien energiamuotojen, kuten esimerkiksi tuuli-, aurinko-, maa- ja bioenergian tuotannon tulevaisuus täytyy turvata. Parhaiten se onnistuu kertaluontoisilla ja runsailla investointituilla sekä nostamalla tuote- ja teknologiapanostuksia.

Oikeudenmukaisen sähköenergian hinnoittelun turvaamiseksi on sekä syöttötariffijärjestelmien luomiset että niin kutsutun windfall-veron toteuttaminen torjuttava. Hallituksen nyt esittämät energiaveron korotukset vaarantavat koko sähköintensiivisen yrityssektorin tulevaisuuden. Ne myös tuovat kotitalouksillemme kohtuuttoman lisälaskun. Nämä vihreiksi veroiksi ristityt lisämaksut syövät äskettäin neuvotellut palkankorotukset mennessään ja merkitsevät sekä työttömille että eläkeläisille taas entistäkin ahtaampia aikoja.

Juho S.A. Eerola (ps.)

Kotka

kirjoitus julkaistu Kouvolan Sanomissa 1.9 2010 ja Etelä-Saimaassa 17.9 2010